Kahvia kuluu. Onneksi Jani voitti päiväkeskuksen (käyn siellä opettamassa tietokonetta ikänaisille ja Jani toimii mummojen poikana, ystävänä) bingossa lisää!
Aina ei olla samaa mieltä, omatkin mielipiteet muuttuvat. Mutta. Ilmaisuvapauteen puuttuminen on synkkää. Masentavaa. Olen oppinut niiaamaan ja sanomaan kiitos. Ja kädestä päivää. Mutta. On onneksi riittävästi rohkaistu olemaan omaa mieltä. Vaikka kamppailua vaatiikin ja uskallusta.
Tilaaja-tuottaja- mallista minulla on aika ristiriitaiset kokemukset. Meilläkin sitä paikoin noudatetaan. Että se koskisi myös opetus- ja sos.- ja terveystointa kuulostaa epäilyttävältä. Mutta. Onko se tapa toimia vai keino ideoida uusia toimintatapoja?
Kommervenkit liittyvät mahdollisuuteen, että tilaaja ja tuottaja ovat käytännössä samat! Tampereella sanotaan sen toimivan. Miten Hämeenlinnassa onnistutaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti