VIRSUJALKAINEN VAPAHTAJA

Kuokkalan patruuna Julius Johnson (1845–1923), kartanon rakennuttaja, kauppaneuvos, vietti hopeahäitään Hilda-rouvansa kanssa vuonna 1889. Paikalle oli kutsuttu koko Jyväskylän kerma. Kyseessä oli valtakunnallisestikin merkittävä seurapiiritapahtuma. Samalla kertaa juhlittiin näet patruunan tyttären Sigridin ja pojan Allanin häitä. Johnson oli vaikutusvaltainen mies. Hän toimi kaupungin valtuusmiehenä, oli kauden valtuuston puheenjohtajanakin ja myös tarkastuslautakuntaan hän jossain vaiheessa kuului.

Hopeahäittensä kunniaksi Johnson lahjoitti rahat kaupunginkirkon alttaritauluun. Köyhä kaupunkiseurakunta riemastui, mutta riemu jäi lyhytaikaiseksi. Seurasi pitkä ja repivä riita itse taulusta. Johnson nimittäin halusi taulun tilattavan Eero Järnefeltiltä. Järnefeltin maalaus ”Jeesus kulkee vetten päällä” ei kuitenkaan kaupunkilaisille kelvannut, silloin. ”Mikään virsujalkainen Kristus” ei ollut sopiva kaupungin kauniiseen kirkkoon.

Alttaritaulun osti sittemmin maaseurakunta kirkkoonsa Taulumäelle. Kun seurakuntien yhdistymisen myötä Taulumäen kirkosta tulee Jyväskylän kaupunginkirkko, patruuna Johnsonin lahjoitus on siellä mihin hän sen halusikin, tosin 120 vuotta aiottua myöhemmin.

Julius Johnson ansaitsisi tulla muistetuksi vaikka nimeämällä katu, tie, puisto, aukio, tori tai risteys hänen mukaansa ja tietysti Kuokkalassa. (Maaliskuun Kuokkanen, pääkirjoitus)

Lähde: Jorma Tuomi - Nikula, Kuokkalan patruuna, Julius Johnsonin elämä, Virsujalkainen Vapahtaja s. 68, 2007

Muuten olen sitä mieltä,
-että Yliopistonkadun laboratoriopalvelut on siirrettävä katutasoon.

Tietotekniikkaa

Ihanaa, ystävät, ihanaa! Arvaamattomia hihityksiä jopa naurun purskahduksia kuulisi se, joka kuuntelisi ns. ja varsinaistakin työskentelyäni tietokoneen ääressä. Aina välillä Facebook syöttää sähköpostiin tiedonantoja/viestejä siitä, kuka on hyväksynyt ystäväksi-pääsy-pyyntöni. Hauskaa ja mielenkiintoista. Demarius, Suolahden Yhteiskoulu ja Emmerdale (ja Elina- niece) ovat yhdistäviä tekijöitä jo nyt löytyneiden ystävien kesken.
Siellä on myös toistaiseksi käsittämättömiä lisäpuuhia kukkien kasvatuksesta kummallisiin kysymyksiin siitä, kuka mahdollisesti olin hamassa muinaisuudessa. Ja kaikki nämä tulevat feissari-ystäviltä. Niinkuin tämä muinaisuushahmo Marjaanalta. Sielunvaellukseen uskomisen kanssa sillä ei taida olla mitään tekemistä. En osannut löytää kysymyksiä tai ainakaan mahdollisuutta vastata. Mutta varmaan... Jokatapauksessa itseäni testaamatta arvelisin olleeni
joku Attila tai uudisraivaajan ehtoinen emäntä Delaware-joella. Vaikea uskoa. Taidan vain haluta löytää jotain herttaisen naisellista itsestäni. Siis näyttää että olisi edes ollut mielessä jotain herttaista. Kyllä kai olisin ollut Calamity Janen sisko tai Annie Oaklandin serkku, at least. Mutta länteä raivaamassa. Itämaista lännenraivaaja naista ei nyt tule mieleen, vaikka kiinalainen joku olisin voinut ollakin.
Ai niin, olin kissanäyttelyssä viikonlopun lipunmyyjänä. Yksi kommentti kuului: Joka paikassa sinäkin olet! Jep, niinpä taidan olla. Nyt sinne Viitaniemeen tietotekniikkaa opettamaan vertaistutorina ikääntyneille!

Kohtaamisia

No, nyt mä sen tein. Olen Facebookissa. Enpähän tiedä mitä se merkitsee, ei ainakaan sattunut.
Etsin ystäviä, pyysin ihmisiä ystäväkseni. Tai silleen. Se kuulostaa mukavammalta englanniksi! Järisyttävää, kuka huolii minut ystäväkseen? Onneksi Hanna ja Riitta jo ehtivät ja Elina.
Elina/veljentytön tapaaminen pitkästä aikaa oli oikein mukavaa!

Nyt on videot purkissa. www.demaritjkl.fi sivuilta löytyy haastatteluja Turusta: Tarja Filatov, Pia Viitanen Maria Guzenina-R, Jouni Backman... Ovathan ne myös You Tubessa.

Taidan olla valmis koiran ulkoilutukseen ja television tarkkailuun.

Kääk

No, ei se mitään. Elämä on. Iloa, intohimoa ja innostusta, sanoo Pia Viitanen vakuuttavasti. Siinä on sanomansa näköinen nainen.
Avointa ja luottamuksellista toimintaa. Vapaaehtoisesti, ilolla ja innostuksella kumminkin, vaikka intohimoa vähän puuttuisikin. Sitähän luottamustoiminta on. Tiimissä mennään tuulessa ja tyynessä. Vai mennäänkö?

Hei Heinäluomaa, hei

Halusin pienen breikin kotitanhuvilta. Viivähdin yön yli Turussa. Kuntapäivät ja Tulevaisuusfoorumi 9.-10.2. Sepä oli palkitsevaa. Keskisuomalaisessa toverikimpassa matkustaminen oli ihan jees. Sijoittauduin Heinäluoman puheenajaksi eturiveille. Ajattelin muutaman kuvan ottaa.
Seuratessani puheen etenemistä paperipinosta päätin kokeilla kameravideointia, josta niin olen innoissani. Kun toiseksi viimeinen A4 alkoi ja puheesta huokui ilmoituksen vire, napsautin videoinnin päälle. Toisin kuin YLE maltoin jatkaa viimeisen paperin loppuun. You Tubesta löytyy!
Hämmästyttävää miten demareitten kuva alkoi kirkastua. Ei niin ettäkö Heinäluoma yksin olisi hämärtänyt näkyä. Klik! Mahdollisuus melko nuorelle naiselle puheenjohtajaksi, siinä se on. Olen vakaa tuomiojalainen. Samat fragmentit ja silleen. Mutta Heinäluoma vei mennessään muutkin miehet. Naisen paikka, sanoi Rajanenkin bussissa. Meillä on helpompaa kuin Amerikassa, meillä ei ole valittavaksi mustaakaan miestä.

Comment comments

Kahvia kuluu. Onneksi Jani voitti päiväkeskuksen (käyn siellä opettamassa tietokonetta ikänaisille ja Jani toimii mummojen poikana, ystävänä) bingossa lisää!
Aina ei olla samaa mieltä, omatkin mielipiteet muuttuvat. Mutta. Ilmaisuvapauteen puuttuminen on synkkää. Masentavaa. Olen oppinut niiaamaan ja sanomaan kiitos. Ja kädestä päivää. Mutta. On onneksi riittävästi rohkaistu olemaan omaa mieltä. Vaikka kamppailua vaatiikin ja uskallusta.

Tilaaja-tuottaja- mallista minulla on aika ristiriitaiset kokemukset. Meilläkin sitä paikoin noudatetaan. Että se koskisi myös opetus- ja sos.- ja terveystointa kuulostaa epäilyttävältä. Mutta. Onko se tapa toimia vai keino ideoida uusia toimintatapoja?
Kommervenkit liittyvät mahdollisuuteen, että tilaaja ja tuottaja ovat käytännössä samat! Tampereella sanotaan sen toimivan. Miten Hämeenlinnassa onnistutaan...

Nuoret ja keskiluokka

Keskittäkäämme toiveemme nuoriin ja keskiluokkaan! Vaalikampanjan mahdollinen focusointi... Ihan hyvä. Viimeisen neljän vuoden aikana nuorten halukkuus kannattaa toverikuntaa on pudonnut 7 prosenttiyksikköä. Tämän aamun uutisista sen kuulin. !6% nuorista äänestäisi nyt demareita. Neljä vuotta sitten luku oli 22%.
Mielenkiintoista tulee olemaan, miten tavoitamme nuoret, nuoret perheet. Toimintastrategiat eivät tällä haavaa lupaa suuria. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kunnallispäivät ja tulevaisuusfoorumi Turus ensi viikonloppuna, vanha jengi koossa. Aion osallistua Toimiva kunta- hyvinvoiva kuntalainen ja Toiminnalliset uudistukset puolueessa - työpajoihin. Edellinen sopii mainiosti tarkastuslautakunnan viitekehykseen ja toinen on sitten sitä itseään.
Herttainen päivänpäätös lauantaina kyllä on puheenjohtajan ja isä Mitron yhteisesiintyminen, jota juontaa ex-piispa. Mutta vanhakin voi yllättää positiivisesti:)

Kun hampaat kirskuvat, tietokonepasianssilla on terapeuttinen vaikutus, se keskittää ajatukset vain siihen pasianssiin. Täytyy etsiä työpöydälle.

Se mikä on ikävää, on että ei uskalla - olla avoin.

Ensin kuppi kahvia ja koe

Nyt täytyy käydä kahvilla. Nyt vituttaa. Tiedän että korkea-arvoiset ja tunnetut voivat julkisuudessa käyttää termiä "so fucking what". Jopa taustaltaan sosiaalidemokraattiset.
Vittu taas rahvaanomaisuudessaan kuuluu kiellettyihin sanoihin. Siitä joutuu boikottiin. Ainakin jutut sensuroidaan, mikäli ne ovat läheisissä tekemisissä sosiaalidemokraattien kanssa. Mutta lupasinhan ensin käydä kahvilla...Näin on lähistöllä sattunut. Voin vain kokeilla koskeeko se kaikkia. Minuakin:)