Pakko päästä pois, kerran vuodessa kumminkin. Puhelin kiinni ja internetyhteys hankalan takana. Valoisaa elämää riittävän etäällä voi viettää vaikka Teneriffalla. Kuten tänä vuonna. Aurinko paistoi ja aallot tyrskyivät. Ja jouluksi kotiin.
Nyt päästiin Janin kanssa lisäksi tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon. Bellevuen keskussairaalaa myöten. Palvelu oli ystävällistä, tulkki oli paikalla, kokeisiin ja tutkimuksiin jonotusaika päivän pari. Ei paha. Ja tautikin tokeni ja vakavaa vikaa ei löytynyt.
Pakon edessä sitä puhuu vaikka espanjaa:) Lähikaupan tädeille piti huolensa kertoa ja siitä se lähti espanjan puhuminen, ehkä "minä tarzan sinä jane"- tekniikalla, mutta asia tuli ymmärretyksi ja myötätuntoa tulvi ihan kyyneliksi asti.
Kotosalla pimeys yllätti. Valoa, valoa vaikka joulutuikkuja joka koivuun ja pylvääseen, por favor!
Nuori ystävä soitti, rahapulassa. Periaatteessa en rahaa anna, ruokin ja vaatetan mieluummin. Nyt sitten sorruin muutaman kympin verran, joululahjaksi ja tupaantuliaisiksi. Mistä sitä aina tietää mikä on oikein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti