Oo weh ja hyvä on

Se hyvä on, että nuorella ystävällä on asunto. Oo weh taas tarkoittaa tätä luomisen tuskaa, kun pitää kirjoittaa. Pyydettiin pitämään luento ysiluokkalaisille Suomi 90 teemapäivänä, itsenäisyyspäivän jälkeisenä perjantaina, heti kohta aamusta. Aiheena Kuokkalan historia. Ihan kiva, jätte kiva oikeastaan, kun pyydettiin. Mutta miten tässä onnistun.
Tavoitteena noin 20 000 merkkiä, sen verran pitänee olla puolen tunnin puheeseen ja rapiat päälle. Tarkistin Erkin puheen pituudesta. Siitä minkä hän piti kunnallisjärjestön 100-vuotisjuhlaseminaarissa. Oikein luin sitä ääneen 10 minuuttia ja laskin merkit ja kerroin kolmella. Oletan käyttäväni helpompia sanoja, lyhyempiä lauseita. Apua, mikä on taukojen osuus:)
Aihetta on ja aineistoa. Ihan varmaan liikaakin. Kun innostuu, ei malta lopettaa. Haluaa kertoa kaiken minkä tietää, siis minä.
Meillä Kuokkalassa on mahtavia juttuja, paikkoja ja ihmisiä. Olipa kerran ja onpa nyt. Nuokin yläkoululaiset, jotka kirjoittivat Kuokkaseen sota-aiheisia kirjoituksia, kirjeitä rintamalta ja rintamalle.
Hyvää itsenäisyyspäivää, silleen asiallisesti, meidän suvussa ei ole ollut tapana uhota.