Annoin olla. Mitä sitä suotta sättimään julkisesti ihmistä, joka ei suostu asialliseen keskusteluun. Ei johda mihinkään.
Nyt olen toiminut useita kuukausia kunnallisjärjestön sihteerinä, tilapäisesti, vapaaehtoisesti. Matti ehdotti yhdessä kokouksessa, että voisinko toimia sihteerinä. Tottahan toki suostuin sen kokouksen sihteeriksi. Ja sitten niitä seurasi useampiakin. 100-vuotisjuhlat osuivat kohdalle ja varmaan aikakirjoihin jää nimi sihteerinä. Hienoa!
Kokouspöytäkirjojen puhtaaksi kirjoittaminen käy ihan työstä aika ajoin, kun yritän antaa seuraavan satavuotishistoriikin kirjoittajalle aihetta, pikkuisen päätöksiä enemmän. Nurkkapöytäkirjoja en erikseen kirjoita.
Erkki Tuomioja piti alustuksen aatepoliittisessa seminaarissa.
"Jos tästä ns. pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallista luovutaan niin eriarvoistavan yhteiskuntakehityksen ensimmäisiä uhreja on turvallisuus hyvin laajasti ymmärrettynä. Sen murentuminen on myös ja nimenomaan ns. keskiluokan perusteltu huoli. Poliisien tarve kasvaa ja siihenkin vastataan ulkoistamalla turvapalveluja."
Nämä sanat iskeytyivät tajuntaan, kun Jokelan tragediasta kuulin. Hallitus säätää poikkeuslakia, kun arvovallan menettämisen pelosta ei rohkene toimia järkevästi ja niin kuin pitäisi: tukea taloudellisesti kuntia peruspalvelujen tuottamiseksi.
Vähän pelottaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti