Onko kanttia?

Kokoonnuimme Kuokkalan liikekeskuksessa ravintola Birrassa aamukahville. Mukana oli kauppojen, liikkeitten edustajia, vartiointiliikkeen miehiä, isännöitsijä, Ray:n edustaja ja Kuokkanen-lehti.

Pulma oli sama kuin usein ennekin; liikekeskuksen rauhattomuus. ”Niin iso ongelma, että vaikuttaa työssä jaksamiseen.”

Kun luokallinen yläkouluikäisiä saa saman verran aikuisia ihmettelemään mitä pitäisi tehdä ja olemaan voimattomia tekemään oikein paljon mitään, niin vika ei ole yksityinen vaan yhteisöllinen.

Suomen Kuvalehdessä, joka ilmestyi 16.11., oli useita kirjoituksia joissa pohdittiin nuorten käyttäytymistä, sen syitä ja seurauksia. Lainaan sieltä muutamaa mielipidettä. ”Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissamme arvostetaan liikaa sitä, että nuoret saavat itse määrittää ja päättää rajansa”, sanoo nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino. Hän sanoo myös, että nuorelle on hyvin ahdistavaa, jos hän päättelee, että aikuiset eivät voi tehdä mitään. Nuori saattaa tuntea, että hän on jäänyt täysin yksin. Hänestä ei välitetä. Psykiatri Jari Sinkkonen pohtii omassa kirjoituksessaan vanhempina oloa tänä päivänä.

Rajojen ja sopimusten asettamista ja noudattamista ja valvomista. Vanhemmat tuntuvan tarvitsevan vertaistukea toisilta entistä enemmän. ”Voi tietysti kysyä miksi vanhempien kantti ei riitä sanomaan, että sinä tulet kotiin kello kymmeneltä illalla, vaikka muut tulisivat neljältä yöllä.”

Liikekeskuksessa toimivien yrittäjien, jotka itsekin ovat vanhempia, mielestä häiriöitä tuottavien nuorten röyhkeys on lisääntynyt. Heidän tietoisuutensa oikeuksistaan lähestyy kaikkivoipuuden tunnetta. ”Ethän sä sille mitään voi.” Missä on tunne ja tietoisuus vastuusta ja velvollisuudesta? On myös vanhempia, jotka tulevat jyristen paikalle, ei meidän poika/tyttö varasta. Ovatko hekin rajattomia ja ahdistuneita siitä?

Nuoret tytöt kerjäävät aggressiivisesti, ottavat pienemmiltä. Lapsilla on käytössään 10–20 euroa, joita vaihdetaan kolikoiksi peliautomaatteja varten. On aikuisia jotka toimivat ostajina, kun olutta ja tupakkaa tarvitaan. Hengästyttävän pelottavaa kuultavaa. Joukko on se luokallisen kokoinen. Joukossa tyhmyys tiivistyy edelleenkin.

Yhteisöllisyys on hieno sana. Muutama vuosi sitten koko kylä kasvatti. Ihailen paria tuntemaani aikuista naista, jotka luontevasti puuttuvat näkemäänsä sopimattomaan käytökseen. Kun lapsi tai nuori tekee väärin. Kuka tahansa lapsi tai nuori. Heillä on kanttia, onko minulla ja sinulla?

(Joulukuokkanen, www.kuokkala.org)

Lunta tupaan

Huh, huh ja taas on lehti painossa. Tällä kertaa 20-sivuisena. Jakajien päällikkö vaikertaa, mutta kyllä se siitä:) Tietysti on kyseessä kaupunginosalehti Kuokkanen, jota asukasyhdistys toimittaa ja julkaisee. Kaikkien iloksi. Ollaan ylpeitä, mutta ei kompastuta.
Pikkujoulubuumi parhaimmillaan menossa. Puuroa ja pipareita tarjolla harvase ilta. En tiedä miten ja missä nuori ystäväni iltansa viettää. Toivon, että asuntoasia on vireillä ja puuroa ja pipareita hänellekin tarjolla. Lunta maassa ja pientä pakkasta.

Elämän kevät

Nuori ystävä soitti. Tarvitsi apua, enkä kyennyt välittömästi pyyntöön vastaamaan. Kurjalta tuntuu. Elämän kevät ei näytä valoisalta. Pikemminkin tältä syksyn pimeydeltä ja kylmyydeltä.

Kumminkin kummisetä

JTY järjesti perinteisen syysretken Helsinkiin. Vierailukohteena luonnollisesti eduskunta ja sen lisäksi Ateneum. Vähän oli kiva lounastaa Kiasmassa, ketään tuttua julkkista ei näkynyt. Tulevia saattoi kyllä olla.
Eduskunnassa emäntänä oli Susanna Huovinen. Minä pidän eduskunnasta. Rakennus on sekä pieni että arvokas. Heinäluoma käväisi tervehtimässä ennen ryhmäkokouksen alkua. Olisi voinut kätellä, meitä oli virallinen ryhmäkoko, 25. Unohdin tosin itsekin kättä tarjota melkein sukulaiselle:) Nuorimman veljeni vanhimman pojan tyttöystävän kummisedälle! Kiinassa olisimme serkkuja kumminkin.

Eduskunnan kyselytunti muuttui juhlalliseksi muistohetkeksi, kun puhemiehen ja ryhmien puheenvuorot koskettivat Tuusulan traagista tapahtumaa .

Kunnollista toimintaa

Sen kunniaksi kun saatiin blogilista kunnallisjärjestön sivuille, aloitin uudelleen tämän pidon. Kesällä tuohduksissa piti kirjoittaa, mutta sitten kävi kuin ennen muinoin verkkoja soudellessa. Exä tokaisi souda, huopaa... tai anna olla.
Annoin olla. Mitä sitä suotta sättimään julkisesti ihmistä, joka ei suostu asialliseen keskusteluun. Ei johda mihinkään.
Nyt olen toiminut useita kuukausia kunnallisjärjestön sihteerinä, tilapäisesti, vapaaehtoisesti. Matti ehdotti yhdessä kokouksessa, että voisinko toimia sihteerinä. Tottahan toki suostuin sen kokouksen sihteeriksi. Ja sitten niitä seurasi useampiakin. 100-vuotisjuhlat osuivat kohdalle ja varmaan aikakirjoihin jää nimi sihteerinä. Hienoa!
Kokouspöytäkirjojen puhtaaksi kirjoittaminen käy ihan työstä aika ajoin, kun yritän antaa seuraavan satavuotishistoriikin kirjoittajalle aihetta, pikkuisen päätöksiä enemmän. Nurkkapöytäkirjoja en erikseen kirjoita.
Erkki Tuomioja piti alustuksen aatepoliittisessa seminaarissa.
"Jos tästä ns. pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallista luovutaan niin eriarvoistavan yhteiskuntakehityksen ensimmäisiä uhreja on turvallisuus hyvin laajasti ymmärrettynä. Sen murentuminen on myös ja nimenomaan ns. keskiluokan perusteltu huoli. Poliisien tarve kasvaa ja siihenkin vastataan ulkoistamalla turvapalveluja."
Nämä sanat iskeytyivät tajuntaan, kun Jokelan tragediasta kuulin. Hallitus säätää poikkeuslakia, kun arvovallan menettämisen pelosta ei rohkene toimia järkevästi ja niin kuin pitäisi: tukea taloudellisesti kuntia peruspalvelujen tuottamiseksi.
Vähän pelottaakin.